Säästölipas 1800-luvun lopulta, jolloin Suomen suuriruhtinaskunta oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa. Suomi sai oman rahayksikön, markan, tsaari Aleksanteri II:n armollisella manifestilla 4.4.1860. Rahayksikön nimeä perusteltiin muun muassa siten, että se on vanhin Suomessa tunnettu rahaa merkitsevä sana, alkuaan keskiaikaisen painoyksikön nimitys. Markka jakaantui sataan penniin ja tämän lippaan koristeluna on pennikolikoiden arvoja: 10 penniä, 25 penniä, 50 penniä.
Kuva Heikki Haavisto, Hämeenlinnan kaupunginmuseo
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.
Ensimmäinen suomalaisen pankin säästölipas oli tiettävästi vuodelta 1902 viipurilaisen Pohjoismaiden Osakepankin pronssinen talolipas, joka oli maksullinen ja palveluun kului, että pankin vahtimestari kävi kerran kuussa tyhjentämässä lippaan asiakkaan kotona. Lippaita valmistettiin 19000 kappaletta, mutta niitä on jäljellä vain tuhatkunta, sillä jatkosodan ajan metallinpuutteessa suurin osa lippaista sulatettiin.
Kuva Heikki Haavisto, Hämeenlinnan kaupunginmuseo
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.
Säästölippaita on tehty monien eri eläinten mallisiksi. Tässä metallinen aasi, jonka satula toimii lippaan kantena ja myös kolikkoaukko on sijoitettu satulan päälle. Kristillisessä perinteessä aasi yhdistetään nöyryyteen ja vaatimattomuuteen. Jeesus ratsasti Jerusalemiin palmusunnuntaina lempeällä aasilla.
Kuva Heikki Haavisto, Hämeenlinnan kaupunginmuseo
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.
Ruotsalaisen Örebron Säästöpankin messinkilipas 1900-luvun alusta, jolloin lippaiden muoto haettiin usein joko pankkirakennuksesta tai muusta paikallisesta maamerkistä. Tämä lipas on pienoismalli Örebron kuninkaallisen linnan kulmatornista. Ellei lippaan haltija säästänyt vähintään viisi kruunua vuodessa, joutui hän luovuttamaan lippaansa takaisin pankille.
Kuva Heikki Haavisto, Hämeenlinnan kaupunginmuseo
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.
Metallinen säästölipas 1900-luvun alusta. Omaperäinen muotoilu ja aaltoilevat viivat edustavat aikakaudelle ominaista jugendia, joka oli itsenäinen ja kaiken kattava taidetyyli. Sen keskeisenä pyrkimyksenä oli luoda uusi muotokieli vastavaikutuksena vallitsevalle tyylikertailulle. Tyylille oli ominaista myös ajatus kokonaistaideteoksesta, jossa pyrittiin kaiken taiteen ja käsityön yhdistämiseen ja tasavertaistamiseen. Tarkoituksena oli luoda uusi tyyli, jota voitiin hyödyntää jokapäiväisten käyttöesineiden muotoilussa, sisustussuunnittelussa ja arkkitehtuurissa.
Kuva Heikki Haavisto, Hämeenlinnan kaupunginmuseo
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.
Metallinen säästölipas 1900-luvun alusta. Omaperäinen muotoilu ja aaltoilevat viivat edustavat aikakaudelle ominaista jugendia, joka oli itsenäinen ja kaiken kattava taidetyyli. Sen keskeisenä pyrkimyksenä oli luoda uusi muotokieli vastavaikutuksena vallitsevalle tyylikertailulle. Tyylille oli ominaista myös ajatus kokonaistaideteoksesta, jossa pyrittiin kaiken taiteen ja käsityön yhdistämiseen ja tasavertaistamiseen. Tarkoituksena oli luoda uusi tyyli, jota voitiin hyödyntää jokapäiväisten käyttöesineiden muotoilussa, sisustussuunnittelussa ja arkkitehtuurissa.
Kuva Heikki Haavisto, Hämeenlinnan kaupunginmuseo
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.
Mikkelin Säästöpankin metallinen kodinsäästölaatikko on saksalaista tuotantoa ja edustaa säästöpankkien vanhinta lipasmallia. Se tuli asiakkaiden saataville vuodesta 1903 lähtien. Lippaan koristeena on ahkeruuden symbolina mehiläispesä ja toisella puolella Suomen suuriruhtinaskunnan vaakuna, jota käytettiin jo Ruotsin valtakunnan Pohjanlahden itäpuolisten alueiden tunnuksena ja sittemmin itsenäisen Suomen vaakunana.
Kuva Heikki Haavisto, Hämeenlinnan kaupunginmuseo
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.
Teosofien säästölipas 1930-luvulta on koristeltu heidän tunnuslauseillaan ja symboliikallaan. Kantele kuvaa kansallishenkeä ja kansan joukkosielua. Kahdesta kolmiosta muodostuva Daavidin tähti ilmentää maailmaa ja sen kahtalaista luonnetta, hyvän ja pahan, päivän ja yön, valkeuden ja pimeyden vaihtelua. Hakaristi eli svastika on voiman tai auringon symboli. Lippaan vasemmassa yläkulmassa on sanskritinkielinen pyhä sana ”Aum” eli ”Om”, joka tarkoittaa maailmankaikkeuden luojaa eli logosta.
Kuva Heikki Haavisto, Hämeenlinnan kaupunginmuseo
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.
1930-luvun säästölippaiden tekstit kannustivat säästäväisyyteen. Säästämisen ja taloustaitojen merkitystä opetettiin erityisesti lapsille. Tämä Osuuskassan peltinen säästölaatikko on kotimaisen GWS:n tuotantoa. Osuuskassat toimivat 1900-luvun alusta ajatuksenaan tarjota lainaa maaseudun vähävaraiselle väestölle, jolta aiemmin puuttuivat pankkipalvelut kokonaan. Ne alkoivat vastaanottaa talletuksia muiltakin kuin jäseniltään 1920-luvulla. 1970-luvulla pankkilainsäädäntö muuttui ja nimeksi tuli Osuuspankki.
Kuva Heikki Haavisto, Hämeenlinnan kaupunginmuseo
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.
Kertakäyttöinen keraaminen rahalipas 1900-luvun alusta. “Loimaan ämmän” pohjassa on leima F. Ahti Loimaa. Frans Fredrik Ahden lisäksi myös savimaakari Wilhelm Niemi valmisti Loimaalla kyseisiä säästölippaita, joita myytiin lasten iloksi aina Turkua myöten. Loimaa-Seura on tuotteistanut ämmän paikalliseksi matkamuistoksi ja kauppaa niitä “Loimaan Miina”-nimellä.
Kuva Heikki Haavisto, Hämeenlinnan kaupunginmuseo
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.
Suomen Kuvalehden teettämä Säästö-Kerhonen 1930-luvulta on Arabian tehtaiden valmistama pöytäveistos, joka toimii myös kertakäyttöisenä säästölippaana. Säästö-Kerhosen mallina oli Herra Kerhonen, Suomen Kuvalehdessä vuosina 1930-36 seikkaillut sarjakuvahahmo. Herra Kerhosta julkaistiin myös mm. Uuden Suomen sunnuntailiitteessä, Kalle
Viksarissa ja Joulukärpäsessä aina vuoteen 1950 saakka.
Kuva Heikki Haavisto, Hämeenlinnan kaupunginmuseo
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.
Suomen Kuvalehden teettämä Säästö-Kerhonen 1930-luvulta on Arabian tehtaiden valmistama pöytäveistos, joka toimii myös kertakäyttöisenä säästölippaana. Säästö-Kerhosen mallina oli Herra Kerhonen, Suomen Kuvalehdessä vuosina 1930-36 seikkaillut sarjakuvahahmo. Herra Kerhosta julkaistiin myös mm. Uuden Suomen sunnuntailiitteessä, Kalle
Viksarissa ja Joulukärpäsessä aina vuoteen 1950 saakka.
Kuva Heikki Haavisto, Hämeenlinnan kaupunginmuseo
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.
Helsingin Säästöpankin kirjan muotoinen lipas on valmistettu Yhdysvalloissa. Sen kansikuvana on pankin pääkonttori. Tämä uusrenessanssipalatsi valmistui Fabianinkadulle Kasarmitorin laidalle vuonna 1902 ja toimi paikalla yli 30 vuotta kunnes valtio osti kiinteistön. Pankkitoiminnan jälkeen tiloissa oli Yleisradiotoimintaa ja nykyään siellä sijaitsee Korkein hallinto-oikeus.
Kuva Heikki Haavisto, Hämeenlinnan kaupunginmuseo
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.
Turun Säästöpankin metallinen kirjalipas. Säästöpankkiaate saapui Suomeen 1820-luvulla. Säästöpankkien lähtökohtana oli parantaa työväen taloudellista asemaa ja lisätä kansan säästämishaluja tarjoamalla korkoa ja turvallista säilytystä. Ensimmäisenä avattiin Turun Säästöpankki 1823. Säästöpankit saivat alkunsa kaupungeissa, mutta pian ne levisivät myös maaseudulla. Suomalainen säästäväisyys on ollut siis markkinaterminä jo 200 vuotta.
Kuva Heikki Haavisto, Hämeenlinnan kaupunginmuseo
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.
Hämeenlinnan Vanhan Säästöpankin kirjan muotoinen lipas. Hämeen Sanomat uutisoi vuonna 1967, että Hämeenlinnan Vanha Säästöpankki avasi Rinkelinmäellä uuden sivukonttorin. Konttori oli avoinna kello 9-13 ja 15-17, joka soveltui erikoisesti palkkatiliasiakkaita varten. Työajan päättymisen jälkeen he voivat hoitaa palkka- ja muut pankkiasiansa. Neljän kiinteän sivukonttorin lisäksi säästöpankilla oli esikaupunkialueitten pankkipalvelua varten autokonttori.
Kuva Heikki Haavisto, Hämeenlinnan kaupunginmuseo
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.
Martta Pesosen (1912-82) säästölipas avattiin vuonna 1986. Se sisälsi 24,70 markkaa rahoja vuosilta 1908-28. Setelit ovat vuodelta 1918, niiden arvot ovat 50 penniä, 1 markka ja 10 markkaa. Sisällissodan jälkeen oli tarpeen uusia seteleitä, joten niiden värejä muutettiin ja poistettiin sekä Venäjän kaksoiskotka että venäjänkielinen arvomerkintä takasivulta.
Kuva Heikki Haavisto, Hämeenlinnan kaupunginmuseo
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.
Martta Pesosen (1912-82) säästölipas avattiin vuonna 1986. Se sisälsi 24,70 markkaa rahoja vuosilta 1908-28. Valtaosa kolikoista kuuluu itsenäisen Suomen ensimmäiseen kolikkosarjaan. Pienimmät nimellisarvot (10 penniä, 5 penniä, 1 penni) lyötiin kuparista ja suuremmissa (25 penniä, 50 penniä, 1 markka) kupariin sekoitettiin nikkeliä, joten saatiin hopean värisiä kolikoita. Kansan keskuudessa puhuttiinkin nikkelimarkoista.
Kuva Heikki Haavisto, Hämeenlinnan kaupunginmuseo
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.