Reformaation muistomerkit – Kalvolan ja Tyrvännön kivisakastit

Vuonna 1527 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa otti kirkon määräysvaltaansa ja takavarikoi sen omaisuuden. Tästä alkoi prosessi, jota perinteisesti on nimitetty uskonpuhdistukseksi. Moderni historiankirjoitus, joka ei halua ottaa kantaa siihen, onko jonkun usko puhtaampi kuin jonkun toisen, käyttää mieluummin termiä reformaatio. Ruotsi siirtyi Roomasta johdetusta roomalaiskatolilaisuudesta valtiolliseen evankelis-luterilaisuuteen.

Samaan aikaan Kalvolassa ja Tyrvännössä rakennettiin. Nuo seurakunnat, molemmat mahtavan Hattulan emäpitäjän kappeleita, olivat päättäneet korvata vanhat puukirkkonsa uusilla kivikirkoilla. Kuten tapana oli, rakennustyöt oli aloitettu sakastista. Tähän oli erittäin käytännöllinen syy: arvoesineet, ehtoollisviini ja kirkonkirjat piti saada mahdollisimman nopeasti lukkojen taakse.

Sitten Kustaa Vaasan uudistukset iskivät. Seurakunnilta takavarikoitiin arvoesineet ja ne menettivät suuren osan verotuloistaan. Isot rakennushankkeet muuttuivat taloudellisesti mahdottomiksi. Kalvolan ja Tyrvännön kirkkohankkeet jäivät kesken. Niiden muistomerkkeinä molemmissa pitäjissä seisoo edelleen yksinäinen kivisakasti.

Reformaatio tappoi kokonaan kivikirkkorakentamisen perinteen. Suomesta tuli sen jälkeen kolmeksi vuosisadaksi puukirkkojen maa. Vasta 1800-luvun loppupuolella, teollistumisen sivutuotteena, koettiin kivikirkkojen uusi tuleminen punatiilisten uusgoottilaisten kirkkojen ja harmaagraniittisten jugendkirkkojen myötä.

Kalvolalaiset ja tyrväntöläiset eivät olleet yksin. Suomessa jäi reformaation takia kesken lukemattomia kirkonrakennushankkeita. Suurin osa niistä oli Hämeessä, sillä kivikirkot olivat yleistyneet lännestä itään päin. Ahvenanmaa sai kirkkonsa jo sydänkeskiajalla, mutta Hämeeseen ne olivat levinneet vasta 1500-luvun alussa.

Keskiaikaisen kivikirkon rakentaminen eteni yleensä kolmessa vaiheessa. Sakasti rakennettiin ensimmäisenä jo aiemmin mainittujen syiden vuoksi. Seuraavaksi pystytettiin runkohuone ja lopuksi tehtiin holvit. Vaiheiden välissä saattoi olla vuosikymmenien mittaisia taukoja, jos seurakunta oli vähävarainen. Jopa viidenkymmenen vuoden mittaiseksi venynyt kirkonrakennusprojekti oli aivan normaali. Keskiajalla aikajänne oli toinen, rakennettiinhan katedraalejakin satoja vuosia.

Kanta-Hämeen alueella aloitettiin kymmenen kivikirkkohanketta. Kaikki kolme rakennusvaihetta ehdittiin toteuttaa Hattulassa, Hauholla, Janakkalassa, Rengossa ja Vanajassa, eli niiden kirkot valmistuivat viimeistä silausta myöten. Lammilla, Tammelassa ja Tuuloksessa sakasti ja runkohuone olivat pystyssä mutta holvit vielä rakentamatta reformaation iskiessä. Näihin kirkkoihin rakennettiin yksinkertaiset ja halvat puukatot, jotta ne saatiin käyttökuntoon.

Kalvolassa ja Tyrvännössä ainoastaan sakasti ehdittiin saada rakennettua. Hankkeessa varauduttiin pitkiinkin taukoihin ja sakastit rakennettiin siksi vanhojen puukirkkojen kylkeen. Kun rahaa olisi tarpeeksi, ne oli määrä purkaa ja korvata kivikirkoilla. Koska tätä ei koskaan tapahtunut, sakastit palvelivat osana puukirkkoja satoja vuosia.

Tyrvännön sakasti on Lepaan kartanon mailla, ja sen historia kytkeytyy tiiviisti kartanon historiaan. Lepaa oli keskiaikaisen Hämeen muhkeimpia suurtiloja. Onkin arveltu, että kartanonherrat lahjoittivat tontin kirkolle ja myös toimivat 1400–1500-lukujen taitteissa käynnistyneen kivikirkkohankkeen mesenaatteina. Tämä oli katolisena aikana, jolloin lahjat kirkolle edistivät syntien anteeksiantamista, järkevä sijoitus sielun autuuteen.

Keskiaikainen puukirkko tuhoutui tulopalossa – sakastin seinissä olevista palojäljistä päätellen – jossain vaiheessa pian reformaation jälkeen. Samalle paikalle rakennettiin uusi kirkko, joka 1729 korvattiin taas uudella. Tyrvännön sakasti palveli siis kaikkiaan kolmea eri puukirkkoa.

1700-luvun lopulla kirkon paikasta nousi kiistaa. Tyrväntöläiset eivät pitäneet siitä, että Lepaan kartanon herrat pyrkivät määräilemään kirkon asioista, koska se oli heidän maillaan. Herrat puolestaan valittivat, että ihmiset talloivat kartanon peltoja matkalla kirkkoon. Kiistan seurauksena seurakunta päätti rakentaa uuden kirkon kokonaan uuteen paikkaan. Nykyinen Tyrvännön kirkko hautausmaineen valmistui vuonna 1799 Suotaalan kylään viisi kilometriä pohjoisemmas.

Sakasti jäi seisomaan yksin, kun vanha kirkko purettiin sen kyljestä. Jossain vaiheessa sitä kerrotaan käytetyn jopa asuntona. 1830-luvulla se muutettiin Lepaan kartanon yksityiseksi kartanokappeliksi ja sitä ympäröinyt vanha kirkkomaa Lepaan kartanonherrojen yksityiseksi hautausmaaksi. Kiviaita tiilisine kaariportteineen ja hautamuistomerkit ovat peräisin tältä ajalta.

Lepaan kartanon muuttaminen puutarhaopistoksi vuonna 1912 muutti täysin sakastin miljöön. Aiemmin se kohosi peltojen keskellä, nyt se on puutarhaopiston rakennusten ja kasvihuoneiden saartama. Se on silti erittäin hyvin kätkössä metsäisellä mäellään. Parhaiten sen löytää, kun ottaa kiintopisteeksi samalla mäellä seisovan ”Lepaan Mamsellin”, kartanon 1800-luvun alussa rakennetun tuulimyllyn.

Kalvolan sakastin historia noudattelee hyvin samantapaisia vaiheita. Kartanonherroilla ei tosin tiettävästi ollut näppejään pelissä sen paremmin kirkonpaikan kuin rahoituksenkaan suhteen. Viereinen mahtava Niemen kartano syntyi vasta kauan sakastin rakentamisen jälkeen.

Sakasti rakennettiin 1400–1500-lukujen taitteessa keskiaikaisen puukirkon kylkeen ja oli siinä kolmesataa vuotta. 1560-luvulta on säilynyt niukkoja lähteitä, jotka viittaavat kirkonrakennustöihin, mutta kyse saattoi olla vain vanhan kirkon perusteellisesta uusimisesta. Vuonna 1801 sakasti jäi yksin, kun Kalvolaan valmistui uusi kirkko parisataa metriä pohjoisemmas ja vanha purettiin pois.

Miljöö on kuitenkin hyvin erilainen. Siinä missä Tyrvännön sakasti on syrjässä ja yksinään sekä hieman romanttisella tavalla unohdetun oloinen, on Kalvolan sakasti keskellä hyvin hoidettua hautausmaata. Se on myös paljon korkeampi kuin miltä näyttää, sillä hautausmaan pinta on vuosisatojen kuluessa noussut. Sisään mennessään on otettava iso harppaus alaspäin.

Keskiaikaisia kirkkoja rakennettaessa noudatettiin hyvin tiukkoja kaavoja. Sakasti rakennettiin aina kirkon pohjoispuolelle. Eteläseinään tehtiin kirkkosaliin johtava ovi ja itäseinään pieni ikkuna. Tavanomaisia olivat myös kiviseinien sisään rakennetut, lukittavilla luukuilla varustetut komerot arvoesineiden säilyttämistä varten.

Nämä säännöt olivat syntyneet käytännöllisten vaatimusten ja uskonnollisten käsitysten summana. Yksiovisuus, ikkunan pienuus ja lukittavat komerot olivat turvallisuusnäkökohtia. Itä, auringonnousun ja jälleensyntymän ilmansuunta, oli kristinuskossa pyhä, ja kaikkien kirkkojen alttarit suunnattiin sitä kohti. Toisaalta itäikkuna myös antoi sakastiin parhaiten valoa aamun jumalanpalveluksen aikaan.

Kaksikostamme Kalvolan sakasti on säilyttänyt paremmin alkuperäisen asunsa. Sen alkuperäinen korkea goottilainen harjakatto on edelleen jäljellä. Pohjoispääty on kiveä ja koristeltu kauniilla punatiilisellä koristemuurauksella. Eteläpää taas oli alun perin kirkkoa vasten ja sakastin ullakko oli osa kirkon ullakkoa. Nykyinen lautapääty rakennettiin 1800-luvun alussa, kun kirkko oli purettu pois. Sisällä tilaa kattaa komea kahdeksanjakoinen ristiholvi.

Tyrvännön sakastin matala katto ja kivipäädyt ovat 1830-luvulta, jolloin se muutettiin Lepaan kartanon kappeliksi. Siinä on kuitenkin mielenkiintoinen rakennushistoriallinen piirre, jota Kalvolassa ei ole: sen eteläseinässä on ulos työntyviä sidoskiviä, joilla se oli tarkoitus myöhemmin sitoa kiinni kirkon runkohuoneeseen.

Suomeen jäi reformaation vuoksi kymmenkunta Tyrvännön ja Kalvolan kaltaista kivisakastia. Ainoastaan Kiskon sakasti on edelleen kiinni puukirkossa ja toimittaa alkuperäistä tehtäväänsä. Muiden kyljestä kirkko on vuosisatojen kuluessa purettu tai palanut. Osa sakasteista on hävitetty, joitakin käytetään kappeleina tai varastoina, jotkut on myös museoitu. Kuuluisin lienee Mikkelin kivisakasti joka toimii Suur-Savon museon kirkkohistoriallisena näyttelytilana.

Kivisakastit ovat kirkkohistoriallisia kuriositeetteja, muistoja 1500-luvun alun suuresta kivikirkkobuumista joka katkaistiin kesken poliittisilla päätöksillä. Sen kautta ne voi nähdä myös reformaation muistomerkkeinä. Kalvolan ja Tyrvännön sakastit ovat pieni kiehtova alaviite Hämeen kirkkojen historiaan.