Bogdanoffin talo ja sen sisäkattojen koristemaalaukset

Hämeenlinnan linja-autoaseman eli entisen Rantatorin alue Hämeenlinnassa on kokenut monia muutoksia sen historian aikana. Jo pelkästään Rantatorin muuttaminen linja-autoasemaksi oli aikoinaan iso muutos. Myös rakennuskanta sen ympärillä on muuttunut ja vaihtunut vuosien saatossa, kun vanhoja rakennuksia on purettu uusien tieltä. Yksi näistä on Bogdanoffin talo. Se ja sen uusrenessanssia edustavat sisäkattojen koristemaalaukset olivat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun restauroinnin koulutusohjelman opinnäytetyön aiheena.

Bogdanoffin talo sijaitsi vuoteen 1956 asti Hämeenlinnassa osoitteessa Palokunnankatu 20, Palokuntatalon vieressä. Ennen kadun nimenmuutosta vuonna 1925 oli sen osoite kuitenkin Panimokatu (tunnetaan myös nimellä Prykikatu) 32. Talon rakennutti vuonna 1888 kauppias A. Bogdanoff ja sen suunnitteli arkkitehti K. L. Lindberg, joka toimi Hämeenlinnassa arkkitehtina 1880-luvulla.

Bogdanoffin talo oli kaksikerroksinen. Sen alakerroksessa oli liiketiloja ja yläkerrokseen asuntoja. A.Bogdanoff vuokrasi liiketiloja eri yritysten käyttöön. Niissä toimikin vuosien aikana useita eri liikkeitä, kuten verhoiluliike, Henrik Hentonin liike, lihakauppa sekä Kariston virvoitusjuomatehdas.

Bogdanoffin talon alaosa oli ilmeisesti rakennettu tiilistä ja yläosa puusta. Sen julkisivu mukailee tätä, sillä sen yläosa oli lautaverhoiltu ja alaosan rappaus on harkkokuvioitu. Tyyliltään julkisivu edusti kertaustyylejä, tarkemmin sanottuna uusrenessanssia. Kertaustyyleillä tarkoitetaan tyylisuuntausta, jossa ei muodostunutkaan uutta tyyliä, vaan niissä kopioitiin ja sekoitettiin vanhoja tyylejä. Tämän ajan tyyleistä puhuttaessa lisätään niiden alkuun uus -liite eli kertaustyylejä olivat muun muassa uusrenessanssi, uusrokokoo ja uusbarokki. Uusrenessanssi oli kertaustyyleistä suosituin 1800-luvun loppupuolella.

Kauppias A. Bogdanoffista on hyvä tietää, että heitä toimi itse asiassa Hämeenlinnassa 1800-luvun aikana kaksi, isä ja poika. He saattavat helposti sekoittua keskenään, sillä heillä on sama nimi ja kumpikin käytti myös kauppiaana ollessaan samaa toiminimeä. A. Bogdanoff vanhempi ja nuorempi olivat Bogdanoffin suvun merkittävimmät edustajat. Heidän sukunsa oli alkujaan Venäjältä, mutta he olivat Hämeenlinnassa kaupungin arvohenkilöitä 1800-luvulla sekä 1900-luvun alussa. Kumpikin heistä oli elinaikanaan kaupungin rikkaimpia miehiä.

A. Bogdanoff vanhempi toimi Hämeenlinnassa kauppiaana vuodesta 1845 lähtien hänen kuolemaansa asti, vuoteen 1878. Tämän jälkeen hänen kauppaliikettään jatkoi hänen poikansa A. Bogdanoff nuorempi. Hän puolestaan siirsi vuonna 1887 kauppaliikkeensä veljelleen Nikolaille, joka jatkoi sitä toiminimellä N. A. Bogdanoff. Tämän jälkeen A. Bogdanoff oli muun muassa mukana perustamassa Kansallis-Osake-Pankin haarakonttoria Hämeenlinnaan ja toimi sen johtajana vuodesta 1891 alkaen kuolemaansa saakka.

A. Bogdanoff nuorempi kuoli vuonna 1906. Kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1916, hänen perikuntansa möi tontin numero 32 kaikkine rakennuksineen Hämeenlinnan suomalaiselle säästöpankille. Kauppaan kuului siis tontin muiden rakennusten lisäksi myös Bogdanoffin talo. Tätä ennen pankki oli vuokrannut Bogdanoffin perikunnalta taloa samaiselta tontilta, Raatihuoneenkadun varresta.

Vuonna 1929 pankki alkoi rakentaa Raatihuoneenkadun varrella olleen talon tilalle uutta pankkirakennusta. Se valmistui vielä saman vuoden joulukuussa. Tontin toisessa päässä oleva Bogdanoffin talo pysyi paikallaan vielä vuoteen 1956, jolloin se purettiin Säästöpankin uuden asuin- ja liikerakennuksen tieltä. Uuteen rakennukseen tuli 21 asuntoa ja 15 liikehuoneistoa. Kyseinen rakennus on paikallaan vielä tänäkin päivänä.

Ainoat fyysiset jäänteet Bogdanoffin talosta ovat palaset kattojen koristemaalauksista, joita on säilynyt muutamasta eri huoneesta. Ne ovat olleet Hämeenlinnan kaupunginmuseon kokoelmissa talon purkamisesta lähtien, jonka yhteydessä ne otettiin talteen. Maalaukset edustavat tyyliltään uusrenessanssia, joka on yksi kertaustyyleistä. Uusrenessanssissa oli tyypillistä koristella huoneiden sisäkatot runsain koristemaalauksin. Tämä näkyy myös rakennuksen pohjapiirustuksessa, jossa lähes jokaiseen toisen kerroksen huoneen kattoon on suunniteltu koristemaalaus.

Yhden huoneen kattoon on koristemaalauspalasten perusteella maalattu merimaisemia. Se ei ole tyypillinen uusrenessanssin koristeaihe, joten omistaja on todennäköisesti pitänyt niistä ja halunnut siksi niitä kattoon. Koristemaalaukset on maalattu taidokkaasti. Niissä on paljon kasveja ja kukkia koristeaiheina. Niihin on myös maalaamalla luotu illuusio siitä, että katossa olisi kolmiulotteisia listoituksia ja kohollaan olevia koristeita. Lisäksi vasta- ja kontrastivärejä on käytetty niissä tehokeinoina.

On sääli, että monilla vanhoilla rakennuksilla yhä tänäkin päivänä on sama kohtalo kuin Bogdanoffin talolla oli. Onneksi Bogdanoffin talosta onnistuttiin ottamaan talteen ja säilyttämään edes vähän jotain konkreettista koristemaalauspalasien muodossa, varsinkin kun sen sisäosista ei ole kuvia. Onneksi sen julkisivusta on muutamia kuvia, jotka ovat säilyneet koristemaalauspalasten tavoin Hämeenlinnan kaupunginmuseon kokoelmissa. Lisäksi sen rakennuspiirustukset ovat säilyneet Hämeenlinnan kaupunginarkistossa. Näiden kaikkien ansiosta tiedetään yhä tänäkin päivänä miltä se on aikoinaan näyttänyt.

Aiheesta voi lukea lisää Aino Ratalahden opinnäytetyöstä Vuonna 1956 puretun Bogdanoffin talon kattomaalausfragmenttien tutkimus.

Lähteet:

Hämäläinen. 1888. nro 35. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Digitoitu lehti. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/387541?page=1 [Viitattu: 18.03.2026]

Hämeen Sanomat. 1887. nro 2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Digitoitu lehti. Saatavissa: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/17359?page=4 [viitattu:18.03.2026]

Hämeenlinnan suomalainen säästöpankki 1910–30. 1930. Hämeenlinna: Hämeenlinnan suomalainen säästöpankki. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://vaski.finna.fi/Record/digi.134020/Details [viitattu: 18.03.2026]

Rinne, H. 2016. Perinnemestarin tyylikirja: talon osat aikakausittain 1700–1970. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.

Koskimies, Y.S. 1966. Hämeenlinnan kaupungin historia 4. osa, 1875–1944. Hämeenlinnan kaupunki.

Teerijoki, I. 2014. Hämeenlinnan historia: Ensimmäisestä maailmansodasta 2000-luvulle. Hämeenlinna: Hämeenlinnan kaupunki.

Lindeqvist, K. O. 1930. Hämeenlinnan kaupungin historia 3. osa: Hämeenlinnan kaupungin historia vuosina 1809–75. Hämeenlinnan kaupunki.