Brita Utterin silkkiunelma 

Museo Skogsterin Unessa-näyttelyn yksi kiintoisimpia esineitä lienee valkea silkkipeite.

Tikatun valkean peitteen silkkinen päällinen on ollut alun perin Brita Helena Utterin (1775–1823) morsiuspuku – ja todennäköisesti sen jälkeen myös hänen juhlapukunsa, koska erillisiä hääpukuja ei juurikaan vielä 1800-luvun alussa Suomessa käytetty.  

Längelmäen kirkkoherran nuorin tytär Brita meni vuonna 1801 naimisiin Someron pitäjänapulaisen Johan Järnströmin (1869–1822) kanssa. Kuten nuorelle papille oli tyypillistä, Johan perheineen kiersi monessa seurakunnassa, kunnes sai vakituisen viran Somerniemen pitäjänapulaisena vuonna 1811.

Perheeseen syntyi kaikkiaan kuusi lasta, joista kolme eli aikuiseksi. Lapsista nuorin, Isak Gustaf August Jernström (1810–1885) opiskeli Hämeenlinnan triviaalikoulussa 1820-luvulla ja tuli vuonna 1860 Hämeen läänin komissiomaanmittariksi ja asui loppuelämänsä Hämeenlinnassa.

Silkkipeite tuli Hämeenlinnan kaupunginmuseon kokoelmiin vuonna 1931 Isak Jernströmin tyttären neiti Selma Jernströmin (1859–1949) kautta. Museon esinetiedoissa kerrotaan, että ”Frederique Granfelt teki morsiuspuvusta peitteen”. Kyse on mitä luultavimmin Isakin vaimon sisaresta (ja Britan veljen tyttärentyttärestä) Fredrika Juliana Granfeltista (1815–1892).

Juhlapuvun kangas on käytetty peitteessä tarkkaan hyödyksi, pienimmätkin tilkut on ommeltu mukaan. Tikkaus on tehty käsin ompelemalla. Peitteen ruskea vuori on sertinkiä eli moiré-viimeisteltyä palttinasidoksista puuvillakangasta n.s. ”läikekangasta”. Moiré-viimeistely tehdään kankaaseen puristamalla kangas kahden kuvioidun telan väliin. 

Vanhan arvokkaan morsiuspuvun muuttaminen peitteeksi kertoo kauniisti säästäväisyydestä, kankaiden hyvästä laadusta ja taidokkaan käsityön arvostuksesta.