Christian Sibelius

Annaliina Granqvist

Kansallissäveltäjämme isä Christian Sibelius

Säveltäjä Jean Sibeliuksen isä Christian (Kristian) Gustaf Sibelius syntyi Loviisassa Läntisellä tullikadulla 10. joulukuuta 1821. Hänen vanhempansa olivat kauppias Johan Sibelius ja Fredrika Catharina Åkerberg. Perheessä oli Christianin lisäksi kolme poikaa ja yksi tytär. Vanhimmat pojat päätyivät perinteisiin porvarisammatteihin, kauppiaaksi ja kauppalaivankapteeniksi, mutta nuoremmilla oli perheen vaurastuttua mahdollisuus päästä opintielle. Christianista tuli lääkäri ehkäpä äidinisänsä, piirilääkäri Mathias Åkerbergin esimerkin mukaan.

Opiskeluvuodet

Christian opiskeli Loviisan triviaalikoulussa ja Porvoon kymnaasissa, ja 21.6.1841 hän läpäisi Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston sisäänpääsytutkinnon korkeimmalla arvosanalla laudatur. Tuohon aikaan lääkäriksi haluavien piti suorittaa yleissivistävät opinnot filosofisessa tiedekunnassa ennen erikoistumistaan lääketieteeseen, joten Christian valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1847 ja lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1851. Vuonna 1855 hän puolusti kohdun ulkopuolista raskautta käsitellyttä väitöskirjaansa, ja seuraavana vuonna hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi. Christianin aikana lääketieteen opiskelijoita ei vielä vaadittu erikoistumaan tietylle alalle, mutta ainakin tutkimuksissaan hän oli suuntautunut synnytysoppiin.

Neljätoista vuotta yliopistossa voi tuntua pitkältä ajalta, mutta 1800-luvun puolivälissä se oli lääketieteen lisensiaateille melko normaali opiskeluaika. Pitkä opiskeluaika verotti kuitenkin pikkukaupungin kauppiaanpojan varoja, ja Christian eli opiskeluaikanaan lähes aina toimeentulonsa rajoilla.

Opiskeluvuosinaan Christian Sibelius kuului mieskuoro Akademiska Sångföreningeniin. Hän soitti myös kitaraa, ja hänen tiedetään esittäneen Carl Michael Bellmanin lauluja itseään kitaralla säestäen. Jean Sibelius ja tämän sisarukset perivätkin varmasti ainakin osan musikaalisuudestaan isältään. Sibeliuksen syntymäkodissa nähtävänä oleva kitara on perimätiedon mukaan Christianin opiskeluajan soitin.

Lääkärin ammatissa

Ammattiaan Christian harjoitti jo opiskeluvuosinaan muun muassa linjalaiva Finlandin alilääkärinä sekä Mikkelin lasaretin ja Helsingin yleisen hospitaalin lääkärinä. Lisensiaatiksi valmistuttuaan hän ryhtyi 1856 Suomen opetustarkk’ampujapataljoonan vanhemmaksi lääkäriksi. Sieltä hän siirtyi ensin Turun tarkk’ampujapataljoonan lääkäriksi ja kaupunginlääkäriksi, sitten Tampereen kaupunginlääkäriksi. Vahvasti suomenkieliseen Hämeenlinnaan kotikieleltään ruotsinkielinen Christian päätyi vuonna 1859 siirtyessään Hämeenlinnan tarkk’ampujakoulun lääkäriksi. Koulun lopettamisen takia hänestä tuli lopulta kaksi vuotta myöhemmin 6. Hämeenlinnan ruotujakoisen tarkk’ampujapataljoonan lääkäri ja samalla Hämeenlinnan kaupunginlääkäri.

Periaatteessa lääkärinä toimimiseen vaadittiin tohtorinarvo, mutta käytännössä tarve meni usein sääntöjen edelle ja jotkut lääketieteen lisensiaatit tohtoroituivat vasta oltuaan jo pitkään työelämässä.  Christianista tuli lääketieteen ja kirurgian tohtori vuonna 1860 erivapaudella. Yliopisto oli saanut keisarilta luvan myöntää ansioituneille lisensiaateille tohtorinarvoja ilman väitöstilaisuutta ja -tutkimusta, ja Christianin ansioksi ilmeisesti luettiin toimiminen useiden lisensiaatintöiden opponenttina.

Christianin urakehitys oli hyvin tyypillinen 1800-luvun puolenvälin lääkäreille. Yleensä he aloittivat sotilas- tai sairaalalääkäreinä, ja vakituinen kaupunginlääkärin virka oli uran huippu. Lääkäri saattoi tosin uransa ehtoopuolellakin päätyä takaisin ”alempiin” virkoihin, koska työpaikkaa vaihdettiin melko usein. Etenkin sotilaslääkäreillä saattoi olla hyvinkin lyhyitä pestejä riippuen armeija tarpeista ja siitä, oliko maa sotatilassa. Christianin aloittaessa uraansa Krimin sota (1853–1856) oli todennäköisesti lisännyt vaihtuvuutta armeijan lääkärinviroissa.

Avioliitto

Hämeenlinnassa nelikymppinen poikamies tutustui nopeasti kaupungin muihin herroihin, jotka päättivät löytää hänelle vaimon, jotta hän jäisi pysyvästi kaupunkiin. Eräissä tanssiaisissa Christianille esiteltiin Pohjamaalta Hämeenlinnaan vastikään muuttaneen leskiruustinna Catharina Juliana Borgin keskimmäinen tytär, 20-vuotias Maria Charlotta Borg. Christian kosi Mariaa muutamien tanssiaisten ja kevyen tutustumisen jälkeen – nykynäkökulmasta nopeasti, mutta tuolloin täysin ajan tapojen mukaisesti. Häät vietettiin 7. maaliskuuta 1862.

Hämeenlinnan seurapiirien nuorten miesten kerrotaan surreen sitä, että he menettivät suosituimman serenadikohteensa. Nuorukaiset kävivät perinteisesti laulamassa serenadeja kaupungin nuorten naisten ikkunoiden alla esimerkiksi näiden nimipäivänä, ja ilmeisesti Mariakin sai osansa näistä huomionosoituksista. Jean Sibeliuksesta onkin aikoinaan todettu: ”Ei ihme, että pojasta tuli säveltäjä, niin paljon hänen äitinsä kuuli laulettavan itselleen ikkunan takaa.”

Hieman häiden jälkeen, joko vuonna 1863 tai 1864, Christian vuokrasi nykyään Sibeliuksen syntymäkotina tunnetun talon apteekkari Julius Åkermanilta. Se oli valmistunut 1834, kolme vuotta Hämeenlinnassa raivonneen tuhoisan tulipalon jälkeen. Tontilla oli Sibeliusten aikaan useita muitakin rakennuksia, ja syntymäkoti oli alun perin sen kahdesta asuinrakennuksesta nuorempi ja pienempi. Sibeliusten aikaan rakennuksessa oli kaksinkertainen lautakatto, ja se oli öljymaalattu luultavasti keltaiseksi. Huonejako vastasi nykyistä museon näyttelytilaa: sali, neljä kamaria, keittiö, eteinen ja ulkorappu kuisteineen. Sisällä katot olivat valkeiksi maalatut. Paremmissa huoneissa oli painetut tapetit, yhdessä huoneessa oli niin kutsuttu roiskemaalaus ja eteisessä ja keittiössä liimavärimaalaus.

Elämää Hämeenlinnassa

Suurin osa Sibeliusten kodin huonekaluista ja tavaroista oli joko talon vuokraamisen mukana tulleita tai sukulaisilta lainattua. Omaa irtaimistoa nuorella perheellä oli melko vähän. Christianin on arveltu käyttäneen vastaanottohuoneenaan kulmahuonetta, jonne pääsi suoraan eteisestä. Tosin lääkärit tekivät tuohon aikaan etupäässä kotikäyntejä, joten erillinen huone kotivastaanottoja varten ei välttämättä ollut kovin tarpeen.

Sibeliusten avioliiton kerrotaan olleen onnellinen. Seurallinen Christian ja melankolisempi Maria täydensivät kenties tosiaan hyvin. Ensimmäinen lapsi, tytär Linda Maria syntyi 27. marraskuuta 1863. Kaksi vuotta myöhemmin joulukuun 8. päivänä 1865 syntyi poika Johan Julius Christian, jota perhe kutsui Janneksi ja joka alettiin myöhemmin tuntea musiikkinimellään Jean.

Kaupungin- ja pataljoonanlääkärin virkapalkka sekä yksityisvastaanotto toivat perheelle mukavasti tuloja, mutta menojakin oli runsaasti. Säädynmukainen seuraelämä vaati varoja, perheellä oli parhaimmillaan jopa kaksi renkiä ja kaksi piikaa, ja Christianilla oli edelleen riesana velkaa aiemmilta vuosilta. Hän myös takasi ystäviensä lainoja ja joutui lopulta maksamaan nykyrahassa noin 13 500 euron suuruisen summan takauksiaan. Sibeliukset pysyivät taloudellisesti jaloillaan 1860-luvun loppuun asti, mutta vuosien 1866–1867 suuret katovuodet ja niitä seurannut nälänhätä vaikuttivat merkittävästi koko maan taloudellisen tilanteeseen ja myös Christianin yksityisvastaanottoon.

Kuumetaudin kourissa

Pahimpana nälkävuonna 1868 Christian sairastui tyyfukseen ja kuoli 31. heinäkuuta vain 46-vuotiaana. Tyyfus oli tuolloin yleisnimitys useille toisiaan muistuttaville kuumetaudeille kuten lavantaudille, pilkkukuumeelle, punataudille ja influenssalle. Sitä levitti nälän heikentämä ja ruoan perässä paikkakunnalta toiselle vaeltanut väestö. Kaupungin kuumesairaalan johtajana Christian hoiti Hämeenlinnan tyyfuspotilaita ja sai todennäköisesti tartunnan sitä kautta. Eikä hän ollut yksin: Suomen lääkäreistä kuoli vuonna 1868 lähes joka kymmenes. Christian haudattiin Hämeenlinnan vanhalle hautausmaalle. Hänen takorautaisen ristin koristama hautansa on edelleen jäljellä hautausmaan länsilaidalla, lähellä Matti Alangon kadun alkua.

Kuolinpesä teki konkurssin ja suurin osa sen omaisuudesta päätyi velkojille. Maria Sibelius joutui jopa pyytämään kirjeitse konkurssipesän asiamieheltä, että perhe saisi pitää edes pitovaatteet, liinavaatteet ja kaksi peittoa. Koska Marian leskeneläke ei riittänyt oman talouden ylläpitoon, hän muutti lapsineen äitinsä, ruustinna Borgin luo Prykikadulle eli nykyiselle Palokunnankadulle.

Jälkeen jäivät pienet lapset

Christianin sisarukset pysyivät läheisinä veljenlapsilleen. Jean Sibelius otti taiteilijanimensä kaukomailla kuolleen kapteenisetäänsä Johanin ranskankielisistä käyntikorteista, täti Evelina asui perheen kanssa Helsingissä Jannen opiskeluaikoina, ja itsekin sävellystä harrastanut kauppiassetä Pehr tuki perhettä niin taloudellisesti kuin taiteellisestikin.

Isän kuollessa tytär Linda oli nelivuotias, poika Janne vain 2½-vuotias. Kahdeksan kuukautta isän kuoleman jälkeen syntyi perheen kolmas lapsi, joka sai isänsä mukaan nimen Christian Sibelius. Hän ryhtyi isänsä jalanjäljissä lääkäriksi, toimi Lapinlahden mielisairaalan ylilääkärinä ja muistetaan suomalaisen psykiatrian uudistajana.

Jannelle, tulevalle säveltäjälle, ei isästä jäänyt juuri mitään muistoja, vain kaipaus. ”Eikö meidän Isä koskaan tule, vaikka minä kuinka monta kertaa huutaisin: Isä kiltti”, Christianin sisko, Jannen Evelina-täti kirjoitti pojan sanoneen. Janne muisti kuitenkin, miten hän oli istunut isänsä sylissä selaamassa kuvakirjaa. Isän takki oli tuoksunut sikarilta ja kirjassa oli ollut suuren valkean joutsenen kuva. Viisikymmentä vuotta myöhemmin Jean Sibeliuksen vävypojat hankkivat apelleen tuon saman kirjan, jonka nimi oli Nilssons Skandinavisk Fauna. Janne totesi silloin kirjan ja joutsenen nähtyään: ”Ei pitäisi tarkistaa vanhoja muistoja. Ne menettävät runollisuutensa.”