23.10.2022 klo 14.00 Sibeliuksen syntymäkoti, Hallituskatu 11

Miikka Hakomäki, alttoviulu

Jonne Grans, kitara

OHJELMA

Toivo Kuula (1883-1918)

Lied, op. 2, no. 5
Sanaton laulu, op. 22 no. 1
Scherzino, op.3a, no. 5

Heino Kaski (1885-1957)

Balladi, op. 3, nr. 2

Ilmari Hannikainen (1892-1955)

Hiilloksen ääressä, op. 14, no. 8

Jean Sibelius (1865-1957)

4 kappaletta, op.78
I. Impromptu, C-duuri
II. Romanssi, F-duuri
III. Religioso, g-molli
IV. Rigaudon, D-duuri

Bengt Johansson (1914-1989)

Canzona ja Menestrel

Toivo Kuula (1883-1918) on maamme säveltäjistä ankkuroitunut ehkä syvimmin suomalaiseen ja kotimaakuntansa Etelä-Pohjanmaan henkiseen maaperään. Hänen elämänsä päättyi ennen aikojaan väkivaltaisesti sisällissodan loppuvaiheessa. 3 kappaletta, op. 2 alttoviululle ja pianolle syntyivät vuosina 1904-05. Liedissä Kuula on hyödyntänyt mainiosti alttoviulun tummempaa alarekisteriä.
Sanaton laulu (tunnetaan paremmin ranskankielisellä otsikollaan Chanson sans paroles) sekä Scherzino kuvastavat hyvin Kuulan tunteikasta mutta temperamenttista sävelkieltä.

Heino Kaski (1885-1957) oli parhaimmillaan säveltäessään miniatyyrejä, eli pienimuotoisia sävellyksiä. Balladi A-duurissa on peräisin kolmiosaisesta kokoelmasta sävellyksiä viululle ja pianolle.
Joululaulu Mökit nukkuu lumiset sekä pianoteokset Yö merenrannalla ja Preludi Ges-duuri ovat varsinaisia yleisön toiveklassikkoja.

Ilmari Hannikainen (1892-1955) oli itsenäisen Suomen tärkeimpiä pianopedagogeja ja toimi pianonsoiton professorina Sibelius-Akatemiassa vuosina 1939-1955. Jyväskylässä on pidetty vuodesta 1975 lähtien Ilmari Hannikaisen nimeä kantavia pianokilpailuja. Hänen sävellystuotantonsa ajoittuminen nuoruusvuosiinsa selittyykin omistautumisella pianopedagogiikkaan. Todettakoon, että hänen lähipiirinsä olivat myös ansioituneita musiikin saralla; Ilmari Hannikainen oli säveltäjä P. J. Hannikaisen poika. Hänen veljensä Arvo, Tauno ja Väinö Hannikainen olivat myös merkittäviä konserttimuusikoita.
Tyylillisesti Hannikainen oli romantikko, jonka musiikissa on joskus kuultavissa ranskalaisen impressionismin vaikutusta. Hyvä esimerkki tästä on alun perin pianolle sävelletty miniatyyri Hiilloksen ääressä.

Jean Sibelius (1865-1957) tunnustettiin jo sävellysuransa aikana yhdeksi kaikkien aikojen sinfonikoista. Eritysitä ihailua hän sai osakseen Yhdysvalloissa, jossa hänen teoksiaan esitettiin jatkuvasti. Kokoelma Neljä kappaletta, op. 78 (alun perin viululle ja pianolle) syntyi pian hänen ensimmäisen Yhdysvaltain matkansa jälkeen vuonna 1914. Ne ovatkin osoitus mestarillisista pikkukappaleista, joita hän sävelsi etenkin ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman heikentyneen taloudellisen tilanteen vuoksi. Mainittakoon, että Sibeliuksella oli synesteettisiä taipumuksia. Hän kuuli eri värit: mm. C-duuri oli punainen ja F-duuri vihreä.

Bengt Johansson (1914-1989) opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemiassa Leevi Madetojan, Selim Palmgrenin ja Sulho Rannan johdolla. Työuransa hän teki YLE:n ääniteknikkona (vuosina 1952-75). Kolme elektronista etydiä (‘Three Electronic Etudes’, 1960) oli suomalisen elektronisen musiikin pioneeriteoksia. Kansallisromanttishenkiset Canzona ja Ménestrel (ransk. soittoniekka) ovat alunperin sävelletty hänen omalle soittimelleen, sellolle pianon säestyksellä.
 
Alttoviulisti Miikka Hakomäki valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2016 Sibelius-Akatemiasta, jossa hän opiskeli Teemu Kupiaisen, Lilli Maijalan ja Helge Valtosen johdolla. Kamarimusiikkia hän on opiskellut etenkin Paavo Pohjolan ja Marko Ylösen johdolla. Työhistoriaa on pääkaupunkiseudun ja Turun filharmonisesta orkesterissa muusikkona. Opettajana hän toimii Vantaan musiikkiopistoissa musiikkiopistossa. Nykyään hän konsertoi ahkerasti muun muassa kitaristi Jonne Gransin sekä pianisti Kalle Vainion kanssa. Hakomäki on voittanut vuonna 2010 Erkki Melartin kilpailun I palkinnon kamarimusiikkisarjassa Ignis-kvartertissa.

Kitaristi Jonne Grans valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 2016, jossa hän opiskeli Andrzej Wilkusin johdolla. Ulkomailla hän on opiskellut mm. Massimo Felicin johdolla Etelä-Italiassa vuosina 2011-2012 sekä Jürgen Ruckin johdolla Saksan Würzburgissa vuonna 2015. Sivusoittimenaan Grans soittaa mandoliinia, jota hän on opiskellut Jukka Särkän johdolla. Sen lisäksi käsissä pysyvät myös mm. banjo ja 11-kielinen alttokitara. Ensikonserttinsa Sibelius-Akatemian konserttisarjassa hän piti kesällä 2017. Menneenä ja kuluvana vuotena häntä ovat työllistäneet eniten pitkäaikaiset kamarimusiikkikumppanit huilisti Robert Tobin, alttoviulisti Miikka Hakomäki sekä harmonikkataiteilija Matti Pulkki. Grans toimii aikamme kitaramusiikkiin keskittyvän helsinkiläisen Kitara Nova-festivaalin yhtenä suunnittelijoista.
Grans soittaa Fritz Muellerin (Kanada, 2012) ja Gary Southwellin (Englanti, 1998) rakentamilla soittimilla.