Palanderin talon kekri 2024

Löydätkö Palanderin talolta nämä hahmot?

Ajattara

Ajattara on harvoja selvästi naispuolisia suomalaisia henkiolentoja. Kristfrid Gananderin mytologisessa sanakirjassa vuodelta 1789 sen kerrotaan olevan ”paha hirvittävä naispuolinen metsänhaltia”.

Synkkä ajattara houkuttelee lapsia, kulkijoita ja metsämiehiä syvemmälle metsään ja eksyttää heidät. Paikoin ajattara yhdistettiin myös painajaiseen, joka laskeutuu yöllä ihmisen rinnan päälle painamaan ja tukehduttamaan häntä.

Fredrika

Fredrika Wetterhoff (1844–1905) perusti Hämeenlinnaan tyttöjen työkoulun. Wetterhoffin talossa on yhä kirjakaappi, jonka hän teki Tukholman veistokoulussa. Kerran Fredrikan kirjat poistettiin kaapista ja tilalle pantiin koulun keittiön vanhoja astioita. Sen jälkeen kaapin lasiovet repsottivat toistuvasti auki, vaikka kukaan ei niitä avannut.

Lopulta eräs talon työntekijä näki unen, jossa Fredrika sanoi hänelle: ”Tiesitkö että kaapissa oli aikaisemmin kirjoja, nyt siellä on vain typeriä astioita.” Heti aamulla kirjat palautettiin kaappiin, ja siitä lähtien se on pysynyt kiinni – useimmiten.

Hattara

Hattarat ovat vaikeasti määriteltäviä olentoja. Sanalla on viitattu noita-akkoihin ja pahoihin henkiin. Lars Levi Laestadius varoitti 1870-luvulla joulusaarnassaan kuulijoita pimeyden olennoista, joita olivat ”pissihaukat, hattarat ja mettän perkeleet”.

Toisaalta hattaroiksi on kutsuttu myös oikullisia taivaanvaeltajia ja ilman haltioita, ja toivotonta työtä on kutsuttu ”hattaroiden hallitsemiseksi”. Tätä kautta sana on siirtynyt tarkoittamaan pilvenhattaraa ja sitä muistuttavaa syötävää herkkua.

Ihtiriekko

Ihtiriekko, joka myös äpäränä tai heittona tunnetaan, on vastasyntyneen lapsen haamu, joka itkee ja rääkyy vertahyytävästi. Avioton lapsi, jonka äiti on surmannut ja haudannut salaa välttyäkseen häpeältä, muuttuu ihtiriekoksi. Se ei pääse tuonpuoleiseen, koska on kastamatta syntynyt ja siunaamatta haudattu.

Ihtiriekko lopettaa kummittelun vasta, jos joku sen löytää ja hautaa asianmukaisesti. Se ei siis rääy ihmisiä pelotellakseen vaan apua pyytääkseen ja rauhaan päästäkseen.

Kekritär ja Kekripukki

Kekrinä lapset ja nuoret kulkivat talosta taloon naamioituneina pelottaviksi kekrittäriksi tai kekripukeiksi. Kekrittärillä oli kauttaaltaan valkoiset vaatteet ja valkealla harsolla tai paperilla peitetyt kasvot. Kekripukeilla oli yllään nurinpäin käännetty turkki, tuohi- tai paperinaamio, lusikoista tai keritsimistä tehdyt sarvet ja kiliseviä koristeita.

Nämä olennot vaativat taloista kestitystä ja uhkasivat särkeä uunin, jos eivät sitä saaneet. Jos sopuun päästiin, naamioituneet vieraat esittivät talonväelle tansseja ja leikkejä.

Peikko

Peikko on väkivahva mutta varsin tyhmä olento, joka elää metsissä ja vuorilla. Se pysyttelee erossa ihmisistä eikä siedä häiriöitä omassa valtakunnassaan.

1800-luvun lopulla Janakkalassa kerrottiin seuraavaa tarinaa: ”Birger Jaarli yritti 1200-luvulla rakentaa linnan Janakkalan pitäjään Hakoisten linnavuorelle. Mutta minkä rakennusmiehet päivällä saivat valmiiksi, sen peikot yöllä hävittivät. Tästä Birger Jaarli tuskaantui niin, että meni pois tuolta noidutulta paikalta ja ryhtyi rakennuttamaan linnaa nykyisen Hämeen linnan paikalle.”

Matkija-Liekkiö

Jo Mikael Agricola mainitsee 1500-luvulla liekkiön suomalaisten epäjumalana, ”ruohon, juurten ja puitten herrana”. Liekkiö on metsässä elävä henki, joka kuviteltiin toisinaan kummituslinnun hahmoiseksi, toisinaan salaa surmatuksi ja metsään haudatuksi lapsikummitukseksi ja toisinaan jopa liekinkaltaiseksi virvatuleksi. Se seuraa öisiä matkalaisia ja pelottelee heitä. Liekkiö osaa matkia kaiken maailman ääniä, välillä se parkuu kuin vauva ja välillä nauraa hohottaa. Se saattaa myös matkia matkamiestä ja toistaa kaiken mitä tämä sanoo. Liekkiön pystyy hiljentämään huutamalla sille: ”Missä sinä olit silloin, kun Kristus ristiinnaulittiin?”

Räyhähenki

Räyhähenki eli poltergeist on metelöivä ja kiusaa tekevä kummitus. Suomen tunnetuin räyhähenki on Kylmänojan piru eli paara Lopelta. Jopa Suometar-lehti uutisoi siitä vuonna 1857, ja siitä kiersi kansan suussa lukemattomia tarinoita. Kylmänojan paara viskoi talonväkeä kivillä ja huusi ja haukkui heitä, päästi lehmät karkuun navetasta ja teki monenlaista muuta kiusaa. Sen lempitemppu oli panna ruokaan ihmisen omaa ulostetta ja sitten ilkkua tälle kesken ruokailun. Kansa uskoi, että kerjäläisukko, joka ei ollut saanut talosta ruokaa tai yösijaa, oli kostanut noitumalla sinne räyhähengen.

Tonttu

Kotitontun uskotaan muuttavan taloon sillä hetkellä, kun tuli ensimmäisen kerran syttyy talon uunissa. Se suojelee taloa ja isäntäväkeä, mutta myös suuttuu herkästi, jos sitä ei kunnioiteta tai jos talossa vietetään meluisaa elämää. Tonttu pidetään tyytyväisenä ruokkimalla sitä, ja puuro voisilmällä on sen mieliruokaa. Tarina kertoo, että eräs isäntä laittoi voisilmän puuron alle. Kun kotitonttu luuli, että voisilmä puuttuu, se vihastui ja tappoi navetasta lehmän. Eräs toinen tonttu taas poltti talon riihen, kun sille annettiin lautasellinen akanapuuroa hyvän ryynipuuron sijasta.

Vaihdokas

Jos äiti ei vahdi vastasyntynyttä ja vielä kastamatonta vauvaa hyvin, saattaa haltia, peikko tai maahinen varastaa sen. Tilalle se jättää oman kansansa lapsen. Kasvaessaan vaihdokas syö loputtomasti ruokaa ja käyttäytyy huonosti. Saadakseen lapsensa takaisin vanhempien täytyy tehdä taikoja, kuten ripauttaa vettä vaihdokkaan päälle ja kysyä: ”Mihin olet vienyt lapseni?” Silloin vaihtajan omatunto alkaa kolkuttaa ja se tuo oikean lapsen takaisin. Vaihtamisen voi estää laittamalla lapsen pään alle Raamatun tai jalkopäähän puukon.

Vainajat

Kekri on vanhan kansan uusivuosi, välitila, jolloin vainajien henget nousevat haudoistaan ja kulkevat maan päällä. Heidät tulee ottaa vastaan vieraanvaraisesti. Ennen vanhaan taloissa lämmitettiin sauna ja annettiin sen seistä kuumana sen aikaa, että vainajat ehtivät kylpeä. Kun talonväki meni saunaan, pirttiin jätettiin katettu ruokapöytä vainajia varten. Paikoin sadonkorjuuherkut jätettiin pöydälle koko yöksi. Saunottuaan ja syötyään hyvin vainajat palasivat tyytyväisinä takaisin tuonpuoleiseen.